Tarina sijoittuu Tokion Maruyamachoon, joka tunnetaan yöelämästään, täynnä yökerhoja, viihdetaiteilijoita ja rakkaushotelleja. Tällä alueella, joka yleensä pursuaa juhlimista ja viihdettä, tapahtui kuitenkin 23 vuotta sitten murha, joka järkytti koko Tokiota. Uhrina oli nainen, joka paljastui myöhemmin arvostetuksi Tokion sähköyhtiön suunnitteluosaston johtajaksi, Taeko Watanabeksi. Hänen salaperäinen kaksoiselämänsä ja väkivaltainen kuolemansa herättivät spekulaatioita ja kohua ympäri Japania.

Maaliskuun 18. päivänä vuonna 1997, nepalilaisen ravintolan omistaja Ram palasi työvuoronsa jälkeen Tokion Maruyamachossa sijaitsevaan Senjuso-asuntoonsa. Hän omisti useita huoneita tässä asuntorakennuksessa ja oli juuri etsimässä uutta vuokralaista huoneeseen 101, josta edellinen asukas oli äskettäin muuttanut pois. Kulkiessaan huoneen 101 ohi, hän huomasi, että huoneen ikkuna oli auki ja sen läpi näkyi tuntematon nainen makaamassa lattialla. Ram huusi ikkunasta pari kertaa, mutta koska nainen ei vastannut, hän oletti tämän olevan humalassa, mikä ei ollut harvinainen näky Maruyamachossa, ja jatkoi matkaansa kotiinsa yläkertaan. Seuraavana päivänä Ram palasi takaisin ja huomasi, että nainen oli yhä samassa asennossa. Ram meni sisälle huoneeseen ja tajusi kauhukseen, että nainen oli ollut kuolleena jo useita päiviä. Poliisi kutsuttiin paikalle, ja tutkimus käynnistettiin.

Poliisin saapuessa paikalle todettiin, että uhri oli ollut kuolleena noin kymmenen päivää. Ruumiinavaus vahvisti myöhemmin, että kuolinsyy oli tukehtuminen, ja uhri oli kuollut kuristamisen seurauksena. Nainen arvioitiin noin kolmekymmentävuotiaaksi, pitkäksi ja hoikaksi. Hänellä oli yllään Burberryn trenssi ja sininen mekko, ja vierestä löytyi leikattu käsilaukku, jonka sisältä paljastui seksikauppoja koskevia muistiinpanoja, 28 kondomia ja sekalaisia henkilökohtaisia esineitä. Uhrin henkilöllisyys paljastui pian: hän oli Tokion sähköyhtiön huippujohtaja Taeko Watanabe.

Tutkinnan aikana poliisi alkoi tutkia Watanaben elämää ja taustaa. Hän oli kotoisin varakkaasta perheestä, ja hänen isänsä oli ollut Tokion sähköyhtiön johtaja. Taeko sai hyvän koulutuksen ja valmistui Keion yliopistosta. Hänen isänsä kuoli syöpään Taekon ollessa toisella opiskeluvuodella, ja perheen taloudellinen tilanne heikkeni, mutta Taeko jatkoi määrätietoisesti uraansa. Vuonna 1980 hän aloitti työt Tokion sähköyhtiössä ja eteni nopeasti urallaan, kunnes vuonna 1993 hänestä tuli yrityksen ensimmäinen naispuolinen osaston johtaja. Tämä menestyvä ja kunnianhimoinen nainen alkoi kuitenkin jossain vaiheessa elämään toista elämää: viihdetaiteilijana öisin Maruyamachon punaisten lyhtyjen alueella. Poliisi alkoi pohtia, mikä oli ajanut Watanaben tähän kaksoiselämään.

Tutkimusten edetessä poliisi selvitti, että Watanabe oli nähty viimeksi maaliskuun 8. päivänä vuonna 1997, jolloin hän poistui työpaikaltaan ja meni illalla Maruyamachon rakkaushotelliin keski-ikäisen miehen kanssa. He poistuivat hotellista yhdessä ja siirtyivät myöhemmin Senjuso-asunnon huoneeseen 101, jossa Watanabe nähtiin viimeisen kerran elossa. Silminnäkijä kuuli huoneesta ääniä puolen yön aikaan, mutta 00.45 huoneessa vallitsi jo hiljaisuus.

Poliisi epäili, että mies, joka oli nähty viimeksi Watanaben kanssa, oli todennäköisesti murhaaja. Watanaben mustasta muistikirjasta löytyi merkintä, joka viittasi Chang Tsuyoshi -nimiseen yritysjohtajaan, jonka kanssa Watanabe oli viettänyt aikaa juuri ennen kuolemaansa. Changilla oli kuitenkin vedenpitävä alibi, eikä hänen epäiltynä pitäminen tuottanut tulosta. Tutkimusten siirryttyä muistikirjan muihin nimiin, poliisi ei onnistunut yhdistämään ketään muuta merkittävällä tavalla murhaan.

Tässä vaiheessa poliisi käänsi katseensa Ramiin, vuokranantajaan, joka oli löytänyt Watanaben ruumiin. Ram kertoi antaneensa huoneen 101 avaimen useille samasta maasta kotoisin oleville ystävilleen, jotka käyttivät huonetta väliaikaisesti. Poliisi kuitenkin tutki Ramin alibin ja havaitsi, että hän oli ollut Nepalissa maaliskuun 8. päivänä, mikä poisti hänen epäilynsä. Ram muisti kuitenkin, että ennen lähtöään eräs McNally-niminen mies oli ilmaissut haluavansa vuokrata huoneen 101 ja ottanut avaimen mukaansa. Poliisi löysi McNallyn ja toi hänet kuulusteluihin.

Kuulustelun aikana McNally kielsi tuntevansa Watanabea, mutta poliisi löysi hänen DNA:nsa huoneesta 101, muun muassa käytetystä kondomista ja hiuksista. Vaikka McNally kiisti edelleen tunteneensa Watanaben, poliisi alkoi epäillä häntä murhaajaksi. Oikeudenkäynti alkoi vuonna 1998, ja McNallyn kämppäkaverit todistivat, että McNally oli todellisuudessa tuntenut Watanaben ja ollut tämän kanssa sukupuolisuhteessa. McNally joutui lopulta myöntämään, että hän oli tavannut Watanaben ja ollut hänen asiakkaanaan punaisten lyhtyjen alueella.

Oikeudenkäynnissä McNally tuomittiin elinkautiseen vankeuteen murhasta, vaikka hänen puolustuksensa väitti, että hänen DNA:nsa huoneessa oli vanhempaa perua ja että todisteet eivät selvästi osoittaneet häntä murhaajaksi. McNallyn asianajaja toi esiin, että kondomin DNA-todisteet eivät ehkä pitäneet paikkaansa, mutta poliisi pysyi vakaana väitteissään. McNally vietti vuosia vankilassa, kunnes tapaus koki dramaattisen käänteen vuonna 2011.

McNallyn asianajajan pyynnöstä Tokion korkein oikeus suostui tutkimaan uudelleen kaikki tapaukseen liittyvät todisteet. Uuden tutkimuksen myötä löytyi uusi DNA-näyte, joka kuului tuntemattomalle miehelle. Tämä osoitti, että murhapäivänä huoneessa oli ollut kolmas henkilö, jota ei aiemmin ollut huomattu. Tämä uusi todiste johti siihen, että McNally vapautettiin vuonna 2012, ja hän palasi takaisin Nepaliin.

Vaikka McNally vapautettiin ja tuomio kumottiin, todellinen murhaaja jäi yhä löytymättä. Tapaus jäi avoimeksi, ja mysteeri sen ympärillä syveni entisestään. Kuka oli tämä kolmas henkilö, joka oli ollut huoneessa 101? Miksi Watanabe, joka oli päivisin menestynyt yritysjohtaja, eli öisin kaksoiselämää viihdetaiteilijana? Oliko hänen elämänsä ja kuolemansa taustalla suurempia salaisuuksia, jotka eivät koskaan paljastuneet?

Watanaben murha jäi ratkaisemattomaksi, ja tapausta ympäröivät kysymykset jäivät vaille vastauksia. Hänen kaksoiselämänsä sekä mahdolliset kytkökset sähköyhtiön johtotasoon ja hänen isänsä kuolemaan vuosikymmeniä aiemmin herättivät spekulaatioita, mutta mitään ei koskaan todistettu. Totuus siitä, mitä todella tapahtui maaliskuussa 1997, jäi hämärän peittoon, ja mysteeri elää edelleen.