Fayettevillen tapaus on yksi Yhdysvaltain historian oudoimmista mysteereistä, ja se sijoittuu Länsi-Virginian Fayettevilleen vuonna 1945. George ja Jennie Soderin perheestä viisi lasta katosi mystisen tulipalon jälkeen, ja tapausta ei ole vieläkään ratkaistu.

Kaikki alkoi jouluaattona, kun italialaistaustainen Soderin perhe vietti iltaa kotonaan. Puoli yhden aikaan Jennie Soder heräsi puhelimen soittoon. Soittaja kysyi henkilöä nimeltä herra Ryan, jota Jennie ei tuntenut. Soittaja nauroi, ja Jennie lopetti puhelun. Kun hän palasi huoneeseensa, hän huomasi, että alakerran valot olivat vielä päällä, etuovi oli auki ja verhot olivat jääneet kiinni. Jennie sammutti valot ja meni takaisin nukkumaan. Pian tämän jälkeen hän heräsi voimakkaaseen ääneen, joka tuntui tulevan katolta, mutta nukahti uudelleen. Puoli tuntia myöhemmin Jennie havaitsi savun hajua ja herätti miehensä George Soderin. He herättivät vanhimman tyttärensä Marionin, ja onnistuivat pelastamaan osan perheestä ulos palavasta talosta, mutta viisi lasta jäi loukkuun yläkertaan.

George yritti epätoivoisesti pelastaa lapsensa, mutta talon tikapuut olivat kadonneet ja kuorma-auto, jolla hän yritti päästä ikkunoihin, ei käynnistynyt. Talon puhelinlinjat olivat myös poikki. Palokunta saapui paikalle vasta aamulla, vaikka palokunta sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä. Talo oli ehtinyt palaa tuhkaksi. Kun palopäällikkö aloitti raunioiden tutkimisen, hän ei löytänyt lainkaan ihmisen luita, mikä herätti perheessä epäilyksiä.

Tapauksen virallinen selitys oli sähkövika, ja lasten kuolemat merkittiin onnettomuudeksi. Soderin perhe ei kuitenkaan hyväksynyt tätä selitystä. Palon jälkeen heille selvisi useita outoja yksityiskohtia, jotka viittasivat siihen, että lapset eivät olleet kuolleet tulipalossa. Puhelinasentaja kertoi perheelle, että talon puhelinlinja oli leikattu eikä katkennut tulipalossa, kuten viranomaiset olivat väittäneet. Lisäksi eräs naapuri kertoi nähneensä vieraan miehen poistuvan talon läheltä palon aikaan, ja toinen naapuri näki samana yönä miehen työntävän työkaluja sisältävää laatikkoa pois tulipalopaikalta.

Soderin perhe palkkasi yksityisetsivän, ja tutkimusten aikana löytyi lisää outoja johtolankoja. Eräs nainen kertoi nähneensä viisi lasta tulipalon aikaan katsomassa paloa autosta, ja ravintolan omistaja sanoi tarjoilleensa seuraavana aamuna viidelle lapselle aamiaisen. Toisen hotellin tarjoilija ilmoitti nähneensä neljä lasta useita viikkoja tulipalon jälkeen, seuranaan kaksi italialaista miestä ja nainen. Tämä lisäsi Soderin perheen epäilyksiä siitä, että lapset oli siepattu.

Soderin perhe pyysi apua FBI:ltä, mutta FBI ei saanut lupaa tutkia tapausta, koska paikalliset viranomaiset estivät sen. Soderin perhe päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja aloitti tapauksen tutkimisen uudelleen. He saivat krematorion työntekijältä tiedon, että vaikka ihmisruumiit olisivat palaneet hyvin korkeassa lämpötilassa, luita olisi silti pitänyt jäädä jäljelle. Tämä seikka vahvisti heidän epäilyksensä, että lapset eivät olleet kuolleet tulipalossa.

Vuonna 1949 Soderin perhe palkkasi Washington D.C.:stä patologin, joka löysi talon raunioista muutamia selkärangan luita. Smithsonian-instituutti tutki luut ja totesi, että ne eivät olleet perheen kadonneiden lasten. Lisäksi luut eivät olleet palaneet, mikä oli ristiriidassa virallisen selityksen kanssa. Tämä johti siihen, että tapaus otettiin uudelleen tutkittavaksi osavaltion lainsäätäjän toimesta, mutta mitään uutta ei löytynyt, ja tapaus suljettiin jälleen.

Soderin perhe ei koskaan luopunut toivosta löytää lapsensa. He pystyttivät valtatien varrelle ilmoitustaulun, jossa oli lasten valokuvat, ja tarjosivat palkkion vihjeistä. He saivat useita outoja johtolankoja ympäri maata, mutta yksikään niistä ei johtanut tuloksiin. Yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin he saivat valokuvan tuntemattomasta miehestä, jonka he uskoivat olevan heidän kadonnut poikansa Louis, mutta tutkimukset eivät edenneet.

Soderin perhe eli vuosia tuskassa ja epävarmuudessa, ja he saivat osakseen paljon julkisuutta ja tukea. Internetin aikakaudella vapaaehtoiset alkoivat tutkia tapausta, ja monet teorioivat, että perheen lapset olivat saattaneet joutua mafian sieppaamiksi. Perhe epäili myös, että paikalliset viranomaiset olivat jollain tavalla osallisina tai vähintään laiminlyöneet tutkinnan. Tapaus on jäänyt ratkaisemattomaksi mysteeriksi, ja perheen viimeinen elossa oleva lapsi Sylvia on sanonut tekevänsä kaikkensa, jotta hänen perheensä tarina ei unohdu.

Tämä traaginen tapaus, täynnä epäilyksiä ja selittämättömiä tapahtumia, on saanut monet kysymään: mitä todella tapahtui Soderin lapsille?