Geylangin neljän sisaruksen murha on yksi Singaporen historian karmivimmista ja ratkaisemattomista murhamysteereistä. Tapaus tapahtui 6. tammikuuta 1979, kun Tan Kuen Chai ja Li Meiying menettivät neljä lastaan järkyttävällä tavalla heidän kotonaan Geylang Bahru -nimisellä asuinalueella. Tämä tapaus sai laajaa huomiota ja järkytti koko yhteiskuntaa, jopa rikoksiin tottuneet poliisit kauhistuivat teon julmuudesta.

Geylang Bahru oli 1950-luvulla rakennettu asuinalue, joka tunnettiin yhteisöllisyydestään ja rauhallisuudestaan, vaikka läheinen Geylangin alue oli tunnettu vilkkaasta ja värikkäästä elämästään. Tämä loi kontrastin, joka teki murhasta entistä järkyttävämmän. Tanin perhe asui asuinkerrostalossa numero 58, jossa murha tapahtui. Sinä aamuna Tan Kuen Chai ja Li Meiying lähtivät aikaisin aamulla töihin ja jättivät neljä lastaan kotiin. Heidän neljä lastaan, Tan Kok Peng (10 v.), Tan Kok Hin (8 v.), Tan Kok Soon (6 v.) ja Tan Chin Nee (5 v.), olivat vielä nukkumassa, kun vanhemmat lähtivät. Kello 6.35 Li Meiying yritti soittaa kotiin herättääkseen lapset, mutta kukaan ei vastannut. Huolestuneena hän soitti naapurille, joka meni tarkistamaan tilannetta, mutta ei saanut vastausta oven koputukseen.

Vanhemmat palasivat kotiin noin kello 10 ja avasivat oven avaimella. Heitä kohtasi järkyttävä näky: heidän neljä lastaan makasivat kuolleina kylpyhuoneessa. Heitä oli isketty lukuisia kertoja teräaseella, ja jokainen lapsi oli saanut vähintään 20 veitseniskua. Oikeuslääkärin mukaan kuolinsyy oli verenhukasta johtuva shokki, ja kuolinajaksi arvioitiin aamukuuden ja seitsemän välistä aikaa. Lapset olivat kuolleet hiljaisuudessa, ilman mitään taistelun merkkejä, mikä viittasi siihen, että murhaaja oli mahdollisesti tuttu ja päässyt sisään ilman väkivaltaa.

Murhaaja oli toiminut nopeasti ja huolellisesti, jättäen jälkeensä hyvin vähän todisteita. Asunnossa ei ollut merkkejä pakotetusta sisäänpääsystä, mikä sai poliisin epäilemään, että murhaaja oli mahdollisesti perheen tuttu tai käyttänyt kopioitua avainta. Ainoa todiste oli vanhimman pojan kädestä löytynyt hiussuortuva, joka vaikutti kuuluvan naiselle. Tämä johtolanka kuitenkin hämmentyi, sillä vuonna 1979 DNA-testejä ei voitu tehdä, eikä pitkät hiukset miehillä olleet tuolloin yleisiä, joten se ei antanut konkreettisia vihjeitä murhaajan henkilöllisyydestä.

Poliisi aloitti laajan tutkimuksen kuulustelemalla naapureita ja keräämällä johtolankoja. Eräs naapuri kertoi nähneensä aamulla noin kello seitsemän aikaan aikuisen lyövän lasta talon keittiössä, mutta hän luuli kyseessä olevan vanhemman, joka kuritti lastaan. Näky oli niin tavanomainen, että naapuri ei osannut epäillä mitään pahempaa. Taksinkuljettaja ilmoitti kuljettaneensa veristä miestä samana aamuna, joka vaikutti hermostuneelta ja jonka taskusta pilkotti veitsen kahva. Tämä mies oli tunnettu perheelle ja oli jopa ollut läheinen lapsille, jotka kutsuivat häntä leikkisästi “sedäksi.” Poliisi kuulusteli tätä miestä, mutta ei löytänyt riittäviä todisteita häntä vastaan ja joutui vapauttamaan hänet. Tämä oli suuri pettymys, sillä kaikki johtolangat näyttivät päättyvän umpikujaan.

Kaksi viikkoa murhien jälkeen Tanin perhe sai nimettömän uuden vuoden kortin, jossa heitä pilkattiin ja kutsuttiin heidän lempinimillään. Kortissa sanottiin muun muassa “Onnea, olette nyt lapsettomia.” Tämä viittasi siihen, että murhaaja tunsi perheen hyvin, sillä hän tiesi heidän sterilisaatiostaan, josta oli tiedossa vain harvoille. Kortista ei kuitenkaan löytynyt sormenjälkiä tai muita todisteita, jotka olisivat voineet johtaa murhaajan jäljille. Tämä vain lisäsi mysteeriä: murhaaja ei pelkästään surmannut julmasti neljä lasta, vaan hän myös pilkkasi perhettä julmalla tavalla.

Tan Kuen Chai ja Li Meiying olivat olleet tunnettuja kunnollisina ihmisinä, eikä heillä ollut vihamiehiä. Heidän sosiaalinen piiri kävi kuitenkin tarkassa syynissä, ja poliisi sai tietää, että pariskunta oli ollut mukana yksityisessä lainausyrityksessä. He olivat joutuneet riitoihin yhden velallisen kanssa, joka ei ollut suostunut maksamaan velkojaan. Tämä epäilty pidätettiin ja häntä kuulusteltiin, mutta hänen hiuksiaan ei voitu yhdistää rikospaikalta löytyneeseen hiukseen. Tämä vihje tuntui lupaavalta, mutta sekin johti umpikujaan.

Tutkimukset jatkuivat vielä kaksi vuotta, mutta mitään ratkaisevaa läpimurtoa ei saatu aikaan. Vaikka poliisi kuulusteli yli sataa henkilöä ja tutki kaikkia mahdollisia johtolankoja, ketään ei voitu asettaa syytteeseen. Kuusi vuotta myöhemmin tapaus siirrettiin Singaporen korkeimpaan oikeuteen, mutta edelleen murhaaja jäi vapaaksi. Tämä tapaus jäi suureksi mysteeriksi, ja siitä tuli yksi Singaporen historian synkimmistä hetkistä.

Murhat jättivät syvät arvet Tanin perheeseen. He yrittivät jatkaa elämäänsä, mutta suru ja tuska olivat liian suuria. Kolme vuotta myöhemmin Li Meiying onnistui saamaan uuden pojan sterilisaation purkamisen avulla, ja he muuttivat pois alueelta suojellakseen uutta perhettään ja saadakseen edes jonkinlaisen uuden alun. Vaikka he yrittivät siirtyä elämässä eteenpäin, tämä murhenäytelmä seurasi heitä aina. Muisto neljästä lapsesta ja se, että heidän murhaajansa jäi koskaan kiinni, jätti perheen elämään varjon.

Nyt tästä tapauksesta on kulunut jo yli neljäkymmentä vuotta, mutta murhaaja on edelleen vapaana. Tämä tapaus on surullinen muistutus siitä, että vaikka poliisi ja oikeusjärjestelmä tekevät kaikkensa, jotkut rikokset saattavat jäädä ikuisiksi ajoiksi ratkaisemattomiksi. Neljän lapsen elämä katkesi traagisesti, eikä heidän murhaajansa koskaan joutunut vastuuseen teoistaan. Tämä tapaus herättää edelleen kysymyksiä ja pelkoa siitä, että murhaaja saattaa yhä olla vapaalla jalalla, eikä oikeutta koskaan saatu. Se on jäänyt Singaporen historian mysteeriksi ja muistuttaa meitä siitä, että kaikki murhat eivät saa oikeutta, ja joidenkin uhrien perheet joutuvat elämään menetyksen kanssa ilman vastauksia.